Meidän anomiseemme ei tule vastausta eikä esirukouksissamme ole voimaa, ennenkuin meidän sielumme on hiljentynyt palvomaan Jumalaa. Palvonta on se rukouksen osa ,joka poistaa kaikki esteet Jumalan ja meidän väliltämme. Siinä on Jumala keskipisteenä. Meidän henkilökohtaiset tarpeemme tulevat alistetuksi Hänen tahtoonsa ja Hänen kirkkauteensa.Ihminen antautuu täydellisesti Jumalalle. Hän ei etsi omaansa, vaan on täydellisesti keskittynyt Jumalaan, Hänen hyvyyteensä ja Hänen rakkauteensa. Palvonta luo Jumalaan sellaisen yhteyden, että meidän anomisemme saavuttavat Hänet ja Hän voi kuulla ja vastata meidän esirukouksiimme. Palvonta on se linja, joka yhdistää meidän sielumme Jumalan voimanlähteeseen. Jos linja ei ole kunnossa, meidän anomisemme on pelkkää suunpieksäntää.Palvonta on Jumalan kaikkivallan dynamo. Me olemme köyhiä, puuttuvaisia ihmisiä. Jumalan sydämeltä meidän sydämellemme on oltava yhteys, ennenkuin voima pääsee virtaamaan meidän elämäämme. Tätä yhteyttä me nimitämme palvonnaksi. Se on ihmisen ensimmäinen velvollisuus.
Voimme ottaa esimerkkiä Raamatun viiden ensimmäisen kirjan järjestyksestä. Ensimmäinen Mooseksen kirja on kertomus ihmisen synnistä ja tuhosta. Toisessa Mooseksen kirjassa Jumala lunastaa ihmisen verellä. Sitten tulee kolmas Mooseksen kirja Israelin kansan jumalanpalvontamenoineen. Se on Vanhan Testamentin suuri palvontakirja. Sen jälkeen on vuorossa neljäs Mooseksen kirja, joka kertoo Israelin kansan vaelluksesta Egyptistä Kanaanin maahan. Viimeisenä on viides Mooseksen kirja, lakikirja eli tekojen kirja.
Tämä on aina Jumalan järjestys. Kun ihminen on kokenut lunastuksen, hänen täytyy ensin oppia palvomaan, ennenkuin hän pystyy vaeltamaan niinkuin hänen pitäisi. Ja vasta kun hän on oppinut palvomaan Jumalaa ja vaeltamaan Hänen tietään, hänen tekonsa käyvät jonkin arvoisiksi. Kuinka monien nuorten kristittyjen pitäisikään oppia tämä läksy! He haluavat ryhtyä heti työhön. He kaipaavat päästä saarnaamaan ja opettamaan ja tekemään Jumalan työtä. Se on hyvä, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, ennenkuin nuori uskova on huomannut tarpeensa palvoa Jumalaa --- tarpeensa olla hiljaa Hänen edessään ja keskittyä ajattelemaan yksin Häntä.

M. R. DeHaan