Muistelen monen vuosikymmenen takaisia lapsuuteni jouluja.Enimmäkseen ne olivat köyhiä jouluja. Mutta muutamat joulut ovat jääneet erikoisesti mieleen. Kotona oli vain kaksi kylmää huonette, tupa ja kamari.Tupa oli niin kylmä, että vesi jäätyi yön aikana ämpäriin, kun oli kovat pakkaset, ja yksinkertaiset ikkunat tuvassa. Kamarissa nukuttiin koko perhe, se oli
lämpimämpi.Jouluaattona oli lämmin, kun oli leivottu ja paistettu isossa uunissa.
Ei ollut kinkkua, eikä laatikoita, perinteenä oli perunamuusi, ja lintua, tai jänistä, jos isää oli metsällä onnistanut. Ja ainahan oli kuitenkin jotain lihaa. Äiti oli hyvä ruuanlaittaja, oli puurot ja sopat. Aina sai vatsan täyteen. Lahjat olivat itsetehtyjä, sukkia ja lapasia. Äiti kutoi yökaudet.
Muistan erään joulun, jolloin saimme räsynuket, ja omenan siskoni kanssa. Nukke oli ihana, ja omena niin hyvä, että vain vähän maistoimme aina silloin, tällöin, ja niin se mustui kokonaan, ennenkuin loppui.
Muistan myös erään joulun, kun saimme Ameriikasta paketin, jotkut sukulaiset laittoivat niitä joskus, ja siellä oli kauniita kuusen koristeita.Tähti, palloja ja köynnöksiä. Se oli kuin satua,
oli kuusen kynttilän pidikkeitäkin, kun siihen saakka oli kynttilät sidottu vain villalangalla kuusen oksaan. Me lapset saimme "guttaperkka" nukkeja , poron rekineen, lasten kahvikupit ja muuta mukavaa. Kaikki kylän lapset kävivät sitten leikkimässä niillä.
Se oli lapsille siihen aikaan jotain satumaista ja ihanaa.
Muistan myös, miten olimme kilttejä, kun äiti sanoi tonttujen katselevan ikkunan takana, ja kertovan pukille ,jos olemme tuhmia.
Tuli sitten sekin joulu, kun olin jo vähän isompi, ja pukki tuli ,ja poronkellot kilisi pihalla. No, pukki tuli, ja jakoi lahjat, ja äiti tarjosi pukille jotain syötävää. Se meni kuitenkin pukin naamarin väliin, eikä hän saanut sitä pois, ja niin he äidin kanssa räjähtivät nauramaan, ja minä tunnistin naapurin Astan äänen, ja kädet.Se surkeus ja pettymys oli aivan valtava. Ei pukkia eikä tonttuja , meitä oli narrattu, ei ollut itku kaukana.
Mutta eräs joulu on kaikkein kirkkaampana mielessäni. Oli sysipimeä jouluyö. Heräsin siihen,
että olin potkinut peiton pois, ja palelin.Näin peiton lattialla, ja huone oli aivan valoisa. Kaikki nukkuivat, eikä öljylamppu ollut palamassa. Laitoin kädet kasvoilleni ja ajattelin, että silmäni "valehtelevat". Katsoin uudestaan ja näin suuren valkoisen hahmon vieressäni. Aloin huutamaan "äiti, äiti, enkeli seisoo mun sänkyni vieressä." Kun huusin ,hahmo liukui ulos. Äiti heräsi, ja laittoi kuumemittaria kainaloon. Ei ollut kuumetta, olin aivan terve tyttö.
Olin saanut vanhimmalta siskoltani Oulusta hengellisiä lasten lauluja lahjaksi. Olin keinutellut ja laulanut niitä koko päivän. Ne olivat ihania lauluja, Musta Saara ym.
Jälleen sai koko kylä kuulla, että enkeli oli ilmestynyt Tuulalle, koulumatkoilla kavereille kerrottiin, ja naapureille.
Ehkä itse Herra kävi katsomassa, en tiedä.Kuitenkin tulin ensimmäisenä uskoon koko perheestä monen ahdistuksen kautta. Kotimme ei ollut hengellinen, mutta äitikin tuli sitten vanhoilla päivillään uskoon, samoin sisareni. Jumalan tiet ovat ihmeelliset, käsittämättömät.
Enään en niin pelkäisi, kun näitä hengellisiä asioita vähän jo tunnen, mutta lapsena en nukkunut moneen viikkoon ilman lampun valoa.
Tänä päivänä sanon: Tule, Herra Jeesus. Tule pian.
lämpimämpi.Jouluaattona oli lämmin, kun oli leivottu ja paistettu isossa uunissa.
Ei ollut kinkkua, eikä laatikoita, perinteenä oli perunamuusi, ja lintua, tai jänistä, jos isää oli metsällä onnistanut. Ja ainahan oli kuitenkin jotain lihaa. Äiti oli hyvä ruuanlaittaja, oli puurot ja sopat. Aina sai vatsan täyteen. Lahjat olivat itsetehtyjä, sukkia ja lapasia. Äiti kutoi yökaudet.
Muistan erään joulun, jolloin saimme räsynuket, ja omenan siskoni kanssa. Nukke oli ihana, ja omena niin hyvä, että vain vähän maistoimme aina silloin, tällöin, ja niin se mustui kokonaan, ennenkuin loppui.
Muistan myös erään joulun, kun saimme Ameriikasta paketin, jotkut sukulaiset laittoivat niitä joskus, ja siellä oli kauniita kuusen koristeita.Tähti, palloja ja köynnöksiä. Se oli kuin satua,
oli kuusen kynttilän pidikkeitäkin, kun siihen saakka oli kynttilät sidottu vain villalangalla kuusen oksaan. Me lapset saimme "guttaperkka" nukkeja , poron rekineen, lasten kahvikupit ja muuta mukavaa. Kaikki kylän lapset kävivät sitten leikkimässä niillä.
Se oli lapsille siihen aikaan jotain satumaista ja ihanaa.
Muistan myös, miten olimme kilttejä, kun äiti sanoi tonttujen katselevan ikkunan takana, ja kertovan pukille ,jos olemme tuhmia.
Tuli sitten sekin joulu, kun olin jo vähän isompi, ja pukki tuli ,ja poronkellot kilisi pihalla. No, pukki tuli, ja jakoi lahjat, ja äiti tarjosi pukille jotain syötävää. Se meni kuitenkin pukin naamarin väliin, eikä hän saanut sitä pois, ja niin he äidin kanssa räjähtivät nauramaan, ja minä tunnistin naapurin Astan äänen, ja kädet.Se surkeus ja pettymys oli aivan valtava. Ei pukkia eikä tonttuja , meitä oli narrattu, ei ollut itku kaukana.
Mutta eräs joulu on kaikkein kirkkaampana mielessäni. Oli sysipimeä jouluyö. Heräsin siihen,
että olin potkinut peiton pois, ja palelin.Näin peiton lattialla, ja huone oli aivan valoisa. Kaikki nukkuivat, eikä öljylamppu ollut palamassa. Laitoin kädet kasvoilleni ja ajattelin, että silmäni "valehtelevat". Katsoin uudestaan ja näin suuren valkoisen hahmon vieressäni. Aloin huutamaan "äiti, äiti, enkeli seisoo mun sänkyni vieressä." Kun huusin ,hahmo liukui ulos. Äiti heräsi, ja laittoi kuumemittaria kainaloon. Ei ollut kuumetta, olin aivan terve tyttö.
Olin saanut vanhimmalta siskoltani Oulusta hengellisiä lasten lauluja lahjaksi. Olin keinutellut ja laulanut niitä koko päivän. Ne olivat ihania lauluja, Musta Saara ym.
Jälleen sai koko kylä kuulla, että enkeli oli ilmestynyt Tuulalle, koulumatkoilla kavereille kerrottiin, ja naapureille.
Ehkä itse Herra kävi katsomassa, en tiedä.Kuitenkin tulin ensimmäisenä uskoon koko perheestä monen ahdistuksen kautta. Kotimme ei ollut hengellinen, mutta äitikin tuli sitten vanhoilla päivillään uskoon, samoin sisareni. Jumalan tiet ovat ihmeelliset, käsittämättömät.
Enään en niin pelkäisi, kun näitä hengellisiä asioita vähän jo tunnen, mutta lapsena en nukkunut moneen viikkoon ilman lampun valoa.
Tänä päivänä sanon: Tule, Herra Jeesus. Tule pian.
Kommentit