Ja kuinka kaunis loistossaan on armoistuimes!
Ei vuotes' lopu milloinkaan,oi Herra ikuinen,
sua rukoilevat alati syömmet murheisten!
Oi, kuinka sua pelkäänkään mä mitä kipeimmin;
ma palvon, itken, vapisen--ja toivon sittenkin!
Ja kuitenkin sua rakastaa saan, Kaikkivaltias;
mun köyhän sydämeni sä tahdot huomahas.
Ei mainen isä rakastaa niin voisi milloinkaan
kuin Sinä mua syntistä, oi Herra hoivaatkaan.
Oi, viisaus, valta rajaton ja puhtautes sun--
kun niitä ajattelenkin, niin aivan huikaistun!
(Frederick Faber)
Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä.
mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.
Minä virvoitan murtuneiden hengen
ja herätän eloon nöyrien sydämen.Jes 57:15
Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne joilla on murtunut mieli. Ps 34:19
Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias, yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa. Onko ketään Herran, meidän Jumalamme vertaista? Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa mutta näkee alas maan syvyyksiin.Ei ole taivaassa, ei maassa ketään hänen vertaistaan! Hän nostaa köyhät loasta ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon, kansansa ylimysten vierelle.Hän turvaa hedelmättömälle naiselle kodin,antaa hänelle lapsia ja äitiyden ilon. Halleluja. Ps113:4-9
Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa. Jes 66:2
Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon Jaak 4:6
Kommentit