Niinkuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. ( 2Korint. 1:5)

Kaikkeuden hallitsijalla on vaaka. Sen toiseen kuppiin hän panee ihmisten koettelemukset, toiseen heidän lohdutuksensa. Kun koettelemusten puoli on lähes tyhjä, samoin on lohdutuksenkin puoli. Kun koettelemuksia on paljon, samoin on lohdutustakin.

Kun synkät pilvet kerääntyvät, valo läpäisee ne entistä kirkkaampana. Kun yö lähestyy ja myrsky uhkaa, taivaallinen kapteeni on erityisen lähellä miehistöään. Tämä on ihmeellistä. Mitä suuremmassa ahdingossa olemme, sitä enemmän Henki rohkaisee meitä.

Miksi? Ensinnäkin siksi,että koettelemukset raivaavat tietä lohdutukselle. Vaikeudet ovat kuin lapio, joka kaivaa lohdutuksen syvän säilytyspaikan. Mitä syvemmältä se kaivaa, sitä enemmän lohdutusta paikkaan mahtuu. Suuri sydän kasvaa vain suurissa koettelemuksissa.

Tai kuvittele tätä: Jumala tulee sydämeemme - ja huomaa sen olevan täynnä. Hän alkaa tyhjentää sitä, jotta sinne tulee tilaa armolle. Köyhä ihminen saa enemmän lohdutusta, koska hän pystyy paremmin ottamaan sitä vastaan.

Toinen syy on tämä: Kun meillä on vaikeuksia, olemme kaikkein lähimmässä yhteydessä Jumalaan. Kun aittamme on täynnä, kuvittelemme voivamme elää ilman Jumalaa. Kun kukkaromme on pullollaan, voimme yrittää selviytyä ilman rukousta. Mutta kun epäjumalat on karkotettu talosta, silloin meidän on kunniotettava todellista Jumalaa.

Psalminlaulaja kirjoitti: "Syvyydestä minä huudan sinua, Herra" Ps.130:1 Vain se rukous on todella harras, joka nousee sielun syvyyksistä, syvien koettelemusten ja ahdistusten lävitse. Ne vievät meidät Jumalan luokse, ja silloin olemme onnellisempia.

Älä siis murehdi raskaita vaikeuksiasi. Ne ovat suuren armon airueita.

                                            C. H. Spurgeon