Taivas on musta,

teräksenkova.

Pimeys on lähtenyt asuinsijoiltaan,

myrsky ja salama varastohuoneistaan

ja kokoontuneet Golgatan juhlaan.

Hyljätyn Pojan tuskanhuudon

viimeinenkin kaiku

on tavoittanut Isän Sydämen.

Se on täytetty, Isä!

Se on täytetty!

Jumalan Pojan voitonhuuto

lävistää taivaan vahvuuden,

järisyttää maanpiirin

äärestä ääreen.

Kuolema ja Tuonela vapisevat,

kuullessaan Karitsan huudon.

Heidän hetkensä on tullut,

sillä Sankari on asettanut kaikki kohdalleen.

Niinkuin alussa oli.

Ja pimeys putoaa alas

kuin käärinliina,

musta ja läpinäkymätön.

Myrsky ja salama räjähtävät liikkeelle.

Temppelin esirippu repeää

kuin hauras paperi

ja Golgatan kallio vavahtaa liitoksissaan.

Mutta risti ei horju!

Taivas ja maa,

taivas ja maa

yhtyvät kunniottamaan

Lunastuksen juhlaa.

Anni Korpela