Jumalan virta on vettä täynnä.

Aina on tulvillaan.

Kirkasta, voimantäyteistä mettä,

johon ma upota saan.

Tuhannen kyynärää mittaa mulle,

siipirikolle, ahdistetulle.

 

Jumalan virran kuohuvan kuulen.

Sieluni epäilee.

Kaukana, vuorilla, niin minä luulen,

virta vain solisee.

Virran reunalla odottaa saan,

koska voin vajota sukeltamaan.

 

Täynnä on kristallivirta,

kirkkaina laineet lyö.

Uskoni, kultainen pirta,

Golgatan väkevä työ.

Pyyntöni: Jeesus, tulellas kasta,

päästä mun sieluni vaikertamasta.

Viritä kiitoskantele soimaan

säveltä uutta -- Jumalan voimaan.

                Hilja Aaltonen