"Juoskaamme kärsivällisesti...." ( Heb.12 : 1, eng.)

On vaikeata juosta kärsivällisesti. Tavallisessa kilpailutilanteessa sitä ei esiinny ollenkaan syystä, että jokainen kilpailija pyrkii innoissaan ensimmäisenä maaliin. Yleensä kärsivällisyyttä tarvitaan paikoillaan pysymisessä. Ajattelemme sitä kuin enkelinä, joka valvoo sairaan vuoteen vieressä. Kuitenkin luulen , ettei sairaalle ole vaikeinta olla kärsivällinen.

Mutta on kärsivällisyyttä, jonka tiedän olevan tosi vaikeata, ja se on pysyä kärsivällisenä elämän kilvoittelun kaikissa vaiheissa. Kysyy suurta voimaa pysyä tyynenä elämän iskujen alla. Mutta tiedän jotakin vielä suurempaa. Se on voimaa jatkaa työtään niistä huolimatta, jatkaa juoksemista, vaikka sydän on raskautettu, toimittaa päivittäiset velvollisuudet, vaikka hengessään huokailee syvässä tuskassa. Se on Kristuksen kaltaisuutta!

Monet meistä hoitavat murheensa itkemättä, jos meidän sallittaisiin niin tehdä. Vaikeinta on, että useimpien on harjoiteettava kärsivällisyyttä kodin sijasta kadulla.Meidän pitää haudata murheemme, ei kaikessa hiljaisuudessa, vaan aktiivisessa elämässä -- tehtaassa, ihmisten keskellä iloiten iloitsevien kanssa.Ei ole olemassa sen vaikeampaa murheen hautaamista -- se on "kärsivällisesti juoksemista".

Oi, Ihmisen Poika, tämä oli Sinun kärsivällisyyttäsi! Se oli odottamista ja juoksemista -- päämäärään pääsemisen odottamista ja samaan aikaan vähäisempien tehtävien tekemistä. Näen Sinut Kaanaan häissä muuttamassa vettä viiniksi, ettei hääjuhla häiriintyisi. Näen Sinut erämaassa kansanjoukkoa ruokkimassa ja ihmisten hetkellistä tarvetta tyydyttämässä. Ja kaiken, kaiken aikaa kannoit sydämessäsi raskainta murhetta, yksin, sanattomana. Ihmiset pyytävät sateenkaarta pilviin, mutta minä pyytäisin Sinulta enemmän. Tahtoisin itse olla sateenkaari omassa pilvessäni -- iloksi toisille.Kärsivällisyyteni tulee täydelliseksi palvellessani Sinun viinitarhassasi.

                                                                                George Matheson