On armo ja rakkaus suur',

kun Jeesus meit' taluttaa juur'.

Hän neuvoillaan opastaa uskoviaan,

jotka kulkijat vieraan on maan.

Hän kaataa ja tukee.

Hän riisuu ja pukee.

Hän lymyy ja ilmestyy taas.

Hän tyhjentää tyhjäks'

ja alentaa köyhäks',

mutta tyhjä ja köyhä taas tuntea saa,

että armonsa rikastuttaa.

Hän sumuhun peittää, sun hetkeksi heittää.

mutt' tien jälleen kirkastuttaa.

 

Juur' armosta tulee se kans'

että sielut täällä vaeltaissans',

myös joutuvat yhteen ja yhdessä näin

saa kulkea Siioniin päin.

Tässä toistansa hoitaa, jos väsymys voittaa,

kun anoopi: auta, jo jäin.

Näillä Siionin retkill' ja valmistushetkill'

saa elää ja ihastua muistakin viell',

jotka kulkeva samalla tiell'.

Tässä usiasti näkee niin harrasta hääväkee,

että oikein on iloinen miel'.

      Antti Achrenius