( 2Samuelin kirja 15:23)

Daavid kulki synkän Kidronin poikki paetessaan petollista poikaansa. Tämä " Jumalan mies " ei säästynyt vaikeuksilta. Ei, vaan hänen elämänsä oli niitä täynnä.Hän oli sekä Herran voideltu että Herran haavoitettu.Miksi meidän sitten pitäisi säästyä? Kaikkein jaloimmatkin ihmiset ovat kohdanneet suruja. Miksi me sitten valitamme, niinkuin meille tapahtuisi jotakin outoa?

Kuninkaiden Kuningas itse ei saanut osakseen huoletonta eikä kuninkaallista tietä. Hän ylitti Kidronin ankean laakson, johon Jerusalemin jätteet päätyivät.Jumalalla oli yksi synnitön Poika, mutta hän ei säästä lapsiaan kuritukselta.

Meitä lohduttaa se tieto, että Jeesusta on kaikessa kiusattu samoin kuin meitä. Mikä on tänä aamuna meidän kidronimme? Onko se petollinen ystävä, kipeä menetys, pilkka vai synkkä pelko? Meidän kuninkaamme on käynyt kaiken tämän läpi. Onko se ruumillinen kipu, köyhyys, vaino vai halveksunta? Meidän Kuninkaamme on kulkenut jokaisen Kidronin ennen meitä. Meidän on syytä kertakaikkiaan hylätä se ajatus, että meidän ahdistuksemme ovat ainutlaatuisia, sillä Jeesus on kohdannut ne kaikki.

Vaikka Daavid joutui pakenemaan, hän palasi kaupunkiinsa voittajana. Ja Daavidin Herra nousi haudastaan voittajana. Rohkaiskaamme siis mekin mielemme, sillä voitto odottaa meitäkin. Me saamme vielä ammentaa vettä pelastuksen lähteistä, vaikka nyt joudummekin hetken kulkemaan synnin ja surun virtojen vierellä. Rohkeutta, ristin sotilaat, itse Kuningas on saanut voiton kuljettuaan Kidroninlaakson poikki, ja tekin saatte voiton.

                                                                                                                 C. H. Spurgeon