soi särkyneet joululaulut kuin nyyhkytys hiljainen.
Ja loputon ihmisvirta käy hälyten, kiireissään.
He eivät huomaa, kun sävel sataa särkynyt ympärillään.

He etsivät joulua kukin, käsin, kasvoin levottomin.
Sitä etsivät mainosten luota ja helyistä kaupungin
ja markkinarallista, jota joka ikkuna kuuluttaa
ja viehtää ihmismieltä, pakokaasujen turruttamaa.

He etsivät joulua kaikki kuin eivät muistaisikaan;
on Kristus syntynyt meille ihan köyhänä, tallissaan.
Ei lahjoa Kunigaslasta helyin, rihkamin kukaan voi
ja turhaan he levottomina kuten sokeat haparoi.

Me etsimme joulua , Herra, niin kylläisin sydämin
tämän maailman turhuudesta ja itkevin silminkin.
Tule, särkyneet joululaulut sinä ehjäksi meissä tee.
Suo löytää seimi ja tähti joka tietäsi valaisee.

                    Anni Korpela