Kun kerran katson Hänen kasvojaan,

Hänen ihmeen ihania kasvojaan,

Hänen piikkein kruunaamia kasvojaan,

kun kerran katson Hänen kasvojaan,

toivon varmaan antaneeni enemmän

-- tosi paljon, valtavasti enemmän --

kuin mitä elämästäin annoin milloinkaan.

Niin, sinä päivänä varmasti toivomme, että olisimme antaneet hänelle enemmän. Kun Jumalan rakkaus virtaa meihin, tahdomme antaa, antaa enemmän Kristukselle ja muille ihmisille. Tämä pakottava halumme antaa toisille syrjäyttää aikaisemman halumme saada itse.

Iänkaikkisella rakkaudella Hän minua rakastaa,

armonsa tähden Hän minua johdattaa

sen rakkauden tuntemaan;

ylhäältä kuulen Hengen kuiskauksen

-- Sinä olet ilmoittanut minulle kaiken sen.

Mikä rauha ihmeellinen, autuus rajaton!

Ikuisesti olen Hänen, ja Hän minun on.