"Hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi. Siellä he hänet ristiinnaulitsivat." Joh.19:17

 

Ei mikään paikka koko maailmassa ole niin rakastettu kuin Golgata. Ei missään seisota pyhemmällä maaperällä kuin tällä kukkulalla. Ei mitään maailman kolkkaa ole ylistetty lauluissa ihanimmin sanoin, eikä kukaan laulaja ole laulanut niin palavin lämpimin sydämin kiitostaan ja antaumustaan kuin kristityt Golgata virsiään.

Niinkuin juutalaiset yhä seisovat Jerusalemin itkumuurin vieressä itkemässä, kokoontuvat koko maanpiirin kaikki tosi kristityt joka ainoa päivä itkeäkseen sydämensä katumuksen ja kiitollisuuden kyyneliä Golgatalla.

Me rakastamme Golgataa. Sen pelkkä nimikin kaikuu korvissamme kauniilta, sillä se pelasti sielumme syvimmässä hädässämme.

Ole tänäänkin mukana Golgatalla. Koetamme hiukan poistaa verhoja  kaiken hyvän ja hurskaan Golgata - mystiikan tieltä ja katsoa , mitä niiden takana todella on.

Golgata ei ole kaunis nimi, eikä itse paikka ole kaunis kukkula. Golgatahan merkitsee pääkallonpaikkaa, sillä kukkula on pääkallon muotoinen. Paikka itse on jollakin tavoin kaamea - se muistuttaa kuolemaa - ja Golgata - nimi tuo mieleen kuolleen ruumiin ja luurangon.

Juutalaisille Golgata oli saastainen paikka. Pyhän kaupungin ympäristössä ei ollut sitä paikkaa, jonne he olisivat menneet epämieluisammin kuin Golgatalle. Se muistutti Hinnomin laaksosta, joka on etelämpänä , ja oli halveksittu, koska siellä oli toimitettu hirveitä lapsiuhreja Moolokille, ja jota nyt käytettiin kaatopaikkana. Siellä paloi ainainen, roskat polttava tuli, ja se oli siten kaikille kuvana iäisestä vaivasta.

Golgata oli rikoksentekijöiden kuolinpaikka. Risti oli hirsipuu, missä nuo kaikkien vihaamat päättivät päivänsä ansaituissa tuskissa.

Varmaan siellä myös oli kuolleiden luita, niiden jätteinä, jotka aikaisemmin oli siellä ristiinnaulittu; se teki paikan vielä hirvittämämmäksi. Juutalainen huokaisi helpotuksesta joka kerta, kun hän tiesi vaarallisen pahantekijän siellä kuolleen. Niin hän itse vapautui pahasta ihmisestä ja tämän konnantöistä - ja ristiinnaulitsemispaikka oli hänestä entisestäänkin saastaisempi ja kauhistavampi.

Tällaisella paikalla kuoli Jumalan pyhä Poika. Niin, juuri tällaisella paikalla. Siellä, mihin synnin seuraamukset olivat painaneet pahimman leimansa ja kaameutensa, kahden pahantekijän välissä, joissa synti oli saanut esteettömimmin vallita, kirotulla ja vihatulla ristillä - siellä Vapahtajamme uhrasi uhrin, joka oli sovittava synnin.

Golgata on helvetin voitto. Täällä käärme haavoittaa - haavoittaa ja surmaa. Täällä synti kohoaa huippuunsa, täällä viha voittaa rakkauden - täällä syntinen surmaa Pyhän.

Mutta Golgata on helvetin tappio. Kun Jeesus kuolee, ei vain maa huoju maanjäristyksestä - helvetti vapisee kuoliniskusta. Tosin käärme haavoittaa vaimon siementä, mutta samalla sen oma pää muserretaan. Golgatalla kohoaa rakkaus huippuunsa ja voittaa vihan - juuri antamalla itsensä alttiiksi. Täällä tehdään Pyhä synniksi, mutta tuloksena on, että syntisistä tulee pyhiä. Tosin risti oli kirous, mutta kun Jumalan Poika kuoli ristinkuoleman, hän otti kirouksen pois syntiseltä.

Hän on haavoitettu - minä parannettu.

Hän kirottu - minä Hänessä pyhä.

Hän Golgatan kauhu - minä Golgatan voitto.

Näin ei Golgata ole enää saastainen paikka, vaan maailman pyhin paikka. Siinä ei ole enää kuoleman kaameutta - se on voiton paikka, rakkain turvapaikka.

Kaikki syntini tehdään tyhjiksi Golgatalla. Taakkani putoavat. Suruun ja huoleen ei ole enää syytä. Golgatalla käsken syyttäjäni mennä - sillä siellä hänen on vaiettava. Golgatalle pakenen, kun sydämeni syyttää minua, sillä hän, joka siellä kuoli, on suurempi kuin sydämeni, ja hänen ristinsä juurella minut julistetaan ainaisesti vapaaksi. Golgatalle lähden, kun kiusaus tulee, sillä sinne asti se ei voi minua seurata. Golgatalle laskeudun hiljaa, kun kerran tunnen kuoleman lähestyvän - sillä täällä pääkallonpaikalla tiedän kuoleman tulleen voitetuksi - hänen kuolemansa on minulle elämä.

SIUNATTU GOLGATA!

                Fredrik Wislöff