Ei Jumalan rakkauden suuruutta kiittää,

kieli tai kynä kylliksi voi.

Se helvetin kuiluja syvemmäs riittää,

ja tähtien yllä sen ylistys soi.

 

Syylliset lapset kun katuessansa

pakeni kauas silmistä Herran,

Hän tiesi jo: Pojassa ainoassansa

sovitus heille koittaisi kerran.

 

Jos enkelit musteella meremme täyttäis

ja taivaiden kannet kirjoja ois,

jos korsia ihmiset kyninä käyttäis

jo jokainen lapsikin kirjoittaa vois,

Jumalan rakkauden ylistyksestä

meret ja järvet tyhjiksi kuivuis,

ei sanojen määrää taivaskaan kestä,

ihmisten kädet alkuunsa uupuis.

 

Jumalan rakkaus, aito ja pyhä,

suuruudessansa mittaamaton,

ikuisen laulun aiheena yhä

pyhien sekä enkelten on.

   Tuntematon