Ei Jumalan rakkauden suuruutta kiittää,
kieli tai kynä kylliksi voi.
Se helvetin kuiluja syvemmäs riittää,
ja tähtien yllä sen ylistys soi.
Syylliset lapset kun katuessansa
pakeni kauas silmistä Herran,
Hän tiesi jo: Pojassa ainoassansa
sovitus heille koittaisi kerran.
Jos enkelit musteella meremme täyttäis
ja taivaiden kannet kirjoja ois,
jos korsia ihmiset kyninä käyttäis
jo jokainen lapsikin kirjoittaa vois,
Jumalan rakkauden ylistyksestä
meret ja järvet tyhjiksi kuivuis,
ei sanojen määrää taivaskaan kestä,
ihmisten kädet alkuunsa uupuis.
Jumalan rakkaus, aito ja pyhä,
suuruudessansa mittaamaton,
ikuisen laulun aiheena yhä
pyhien sekä enkelten on.
Tuntematon
Kommentit