Kuulin erään palvelijoistasi, Herra, saarnaavan sunnuntaikirkossa,

vilpittömänä pyrkimyksenään kutsua kuulijoita sinun tykösi.

Minua ahdisti siellä, Herra.

Oli vaikea istua penkissä ääneti.

Hienossa saarnassaan hän kehoitti lähimmäisiäni

palkantoivossa seuraamaan sinua.

 

Lupasi paremman paikan hääpöydässäsi sille,

joka tekee niin ja näin viinitarhassasi.

Paljon tähtiä, paljon kirkkaita tähtiä

jokaisen kruunuun hän lupasi.

 

Sinä, Karitsa, jäit niin näkymättömäksi

niiden kunniamerkkien alle.

 

Herra, minulle riittää, että pääsen sisäpuolelle siitä portista

joka on yhdestä helmestä tehty!

En välitä kunniapaikoista enkä tähdistä.

Sen portin sisäpuolelle pääseminen on tärkeintä.

 

Siellä solisee kristallivirta.

Siellä on elämänpuu

terveeksitekevine lehtineen.

Sen siimeksessä on hyvä levätä.

Väsyneen hyvä levätä.

 

Karitsan verellä ostetut laulavat siellä uutta virttä.

Heillä on palmut käsissään, voitonpalmut käsissään.

Kukapa siellä olisi kiinnostunut kruununi tähtien luvusta,

kruununi tähtien kirkkaudesta!

Karitsa on siellä aurinkona ja kaikki tähdet sammuvat auringon valaistessa.

Ja yötä ei siellä olekaan.

 

Karitsan kasvoja saisin katsella aina ja iankaikkisesti.

En väsyisi niitä katselemasta aina ja iankaikkisesti.

 

Herra.

Opeta meitä kertomaan rääkkääntyneille ihmisille

Lunastajastamme!

                Anni Korpela